Lapsena vanhempani opettivat minulle, että syödessä ei saa keskustella muusta kuin ko ruuasta eikä saa tuoda leluja tms pöytään eikä ajatella muuta syödessään kuin vain syömistä: ruuan makua, laatua, terveellisyyttä, ravitsevuutta, omaa ravinnontarvettaan nyt ja seuraavina tunteina, purskelua, yms Ei saanut esim. katsoa muilat mallia että miten syödä vaan piti syödä itse ja kuunnella omaa kehoaan ja omia tuntemuksiaan, että mitä ruokaa tai miten paljon vettä kaipaa, miltä tuntuu, miten ruoka tekee kylläiseksi, yms Ruuan jälkeen oli hiljaisemman elon tauko kai vartin evrran ja sitten vasta vauhdikkaaseen tekemiseen.
Jos keskustelee syödessä tai tekee muuta samalla, niin keho ei samalla tavoin huomaa, mitä se on syönyt, ja niin tulee jotenkin kumma olo hyvinsyöneen sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti