torstai 19. lokakuuta 2017

Jos lihavuutta kaipaa, michelin man, (& pojat)

Autonrenkaista tehty "Michelin man" on kuulemma se, miten lihava olisi sopiva kai tunnelmaltaan niin lihava kuin autonrengasmies, jos tuntuu, että kaipaa itse lihavuutta. Jos syö itsensä liian lihavaksi, niin lihavuus ei enää ole vastaus omiin tarpeisiin vaan siitä tulee jotenkin ontto olo, vähän kuin nälkäinen muttei se ole ruokakaan, mikä ongelman ratkaisee, vaan sopiva määrä lihavuutta & ruokaa ja lisäksi terveiden elämäntapojen palasia edes oman päivän osaksi, voimanlähteiksi ja ravinnontarpeen vöhentäjiksi.

Joskus pojilla on niin kuiva ja lakihenkinen tyyli, että tuntuu kuin siihen kaipaisivat pallomaisen suurta lihavuutta ollakseen niin kuin muut. Mutta kouluaisan tms opin kanssa pitäisi olla nähty (ja elämänkokemuksen avulla tunnistettu, jos on okemusta aiheesta) kuva aihepiiristä maisemana, pelkän aiheen tai sen osan mainitsemisen lisäksi. Lisäksi pitäisi siitä nähdystä maisemasta omalla ymmärryksellä, jossa on myös sivistys osana, ymmärtää kaikki samantasoiset ja sitä helpommat asiat, sivistys mukana ollen, sillä kaikkea ei ehdi eikä ole mieltkäydä tunnilla läpi, vaan on parempi, kun ihmiset osaavat ajatella itse.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Syödessä ei saa tehdä eikä ajatella muuta

Lapsena vanhempani opettivat minulle, että syödessä ei saa keskustella muusta kuin ko ruuasta eikä saa tuoda leluja tms pöytään eikä ajatella muuta syödessään kuin vain syömistä: ruuan makua, laatua, terveellisyyttä, ravitsevuutta, omaa ravinnontarvettaan nyt ja seuraavina tunteina, purskelua, yms Ei saanut esim. katsoa muilat mallia että miten syödä vaan piti syödä itse ja kuunnella omaa kehoaan ja omia tuntemuksiaan, että mitä ruokaa tai miten paljon vettä kaipaa, miltä tuntuu, miten ruoka tekee kylläiseksi, yms Ruuan jälkeen oli hiljaisemman elon tauko kai vartin evrran ja sitten vasta vauhdikkaaseen tekemiseen.
Jos keskustelee syödessä tai tekee muuta samalla, niin keho ei samalla tavoin huomaa, mitä se on syönyt, ja niin tulee jotenkin kumma olo hyvinsyöneen sijasta.

Älä kopioi muilta

Ihmettelin tässä, kun lämpötalouteni ja ruokavalioni tuntuivat olevan sotki. Sitten huomasin, että olin epävarmuudessani kopioinut muilta, ja kun sen kokeeksi lopetin, niin vaiva katosi noin vain.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Vuodenaikojen elämisen taito

Tämä on eri aihe mutta vähän samaa kumminkin:
Koirani lämmönsäätely oli syyskuussa vieläliiaksi kesän tyylinen,ja niin se menetti kamalasti lämpöä ja oli siksi jatkuvasti kovin nälkäinen ja ei voinut niin kovin hyvin. Nyt lokakuun alussa laitoin lattialle sen luo punaiset talvikauden matot, ja niin se niiden värin ja materiaalin lämpöisyydestä tavoitti syksyyn sopivan lämmönsäätelyn taidon ja sen suuri ruokahalu katosi.

12.10.2017  
Lämmittelyohejita 180 kpl  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html

Vuodenaikojen elämisen ohjeita  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Living wisely the seasons   http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

lauantai 30. syyskuuta 2017

Puuttuva ruoka-aine saattaa olla terveet elämäntavat

Näin syyskuussa on näyttänyt siltä, että lihavat ruokaorientoituneet ovat tunteneet, että heiltä puuttuu jokin ruoka-aine ruokavaliostaan, mutta oikeasti on puuttunut viileässä säässä kulkeminen ja puiden ja pensaiden ohi vilistävät oksat ja lehdet niissä. Eli terveiden elämäntapojen elementtejä olisi ajateltava kuin ravintoaineina: tarpeellisina ruokavalion tukina.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Keväällä hoikistumisesta

"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
Kevään elämisen ohjeista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html


11.3.2018   Näin kevättalven alussa, kun ilmat ovat juuri lämmenneet muttei lunta vielä sulanut, tuntuu, että jos nyt, kun ei ole enää luvassa kovia pakkasia, niin kuulostelee kehoaan ja oloaan, että mikä toisi hyvän olon, miten lihava tai hoikka saisi juuri nyt olla, mikä jäsenten muoto nyt vaikka tulevana puolena tai puolenatoista viikkona, niin keho jotenkin hyvin omaksuu sen ja pakkasvara saa kulua rasvaisemman aterian korvikkeena noin vain luonnostaan äkki pois eikä keho tunnu sitä kaipaavan vaan olo huojentuu suuresti. Ja niin sitten jatkossakin aina sillointällöin keväällä tai tavaksi ottaen, kuulostelee että mikä olisio kulloinkin hyvä. Mutta kevään säät vaihtelevat, niin että tokkuraisuus on merkki liiasta lämmöstä tai en mä osaa, en kestä, on kai liiansta lihavuudesta ja hermostuneisuus liian kevyestä pukeutumisesta ja tuhdimman yhden aterian tarpeensta, kun taas järkytys meinaa, että tarttee uudelleen arvioida ruuantarpeensa, lämmöntarpeensa paljon suuremmaksi. Kevään ollessa pitkällä ei ole enää niin helppo laihduttaa vaan sopiva paino pitäisi löytää kai kevään puoliväliin tai toukokuun alkuun mennessä viimeistään.
Mutta töästä jää se olo, että kehiolle on annettava ohjeeksi sopiva hyvältä tuntuva paino, hyvältä tuntuva keho, eikä joukkoa mielikuvia että yäk läskiä, laiha ja nälkä, en jaksais, tms.

Hyvä olo näyttäisi edellyttävän, että suunta on lämmöntuotannolla lämpimämmäksi eikä viilentäytyminen, jolloin siis painon sopisi yleensä olla vuodenaikaan nähden hoikempi. Silloin toki pitää ateriat huolehtia eikä kituuttaa, etenkään liian vähissä vaatteissa.

Sopivin aika hoikistumiseen on juuri, kun kovia pakkasia ei enää ole tulossa, sillä silloin kovien pakkasten talvivaraa ei enää tarvita mutta toisaalta voi hyvin syödä tavalliset ateriat, sillä ruokaa kuluu enemmän kuin lähellä kesää, kun on lehdetkin puissa ja kukkia. Toisaalta nollakelejä ja räntäkelejä voi olla vielä vappuna, joten jollain heikommalla teholla voi siihen asti laihduttaa, mutta toisaalta silloin tarvitsee ruokaakin vaihtelevasti, ankeina säinä enemmän, eikä hoikistuminen ole niin helppoa, vaikka kesää varten sitä tarvitsisi.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Peili ja elämän uomat

Erilaiset elämäntavat, elämäntavan puolet ja elämän elementit sekä mielessä pyörivät tapahtumat tuovat eri määrän erityyppistä ruuantarvetta ja lihavuutta. Tyytyväisenä on vähän kuin läski tai helteellÄ: ei tarvitse melkein yhtään lisää ruokaa eikä lisää läskiä, voipa hoiketakin olon huonontumatta. Jos taas jokin painaa kovin, niin yksi keino päästä siitä ylitse olon puolesta ja voimien puolesta on syödä tavallista tuhdimmin ja jos tilanne on jatkuvasti päällä, niin lihotakin paljon. Niinpä erilaisiin elämäntilanteisiin, viihtyvyyteen, jaksavaisuuteen yms liittyy se, millaista ruokaa tarvitset ja että jos elämäsi on suunnilleen sellaidsta, niin millaiseksi kroppasi muodstuu. Joskus tätä on muuten vaikea itse arvioida, mutta kun menee peilin eteen erilaisina tavallisina arjen hetkinään sekä silloin kun mielessä pyörii jokin asia, joka tunnetasolla on iso juttu, niin näkee miten nuo uomat vaikuttavat kroppaan, ryhtiin, vireeseen, lihavuuteen nälkäisyyteen, laihtumiseen, viihtyvyyteen, puoleensavetävyyteen, toimeliaisuuden sujumiseen ja terveyteen. Jos ajattelen esim. työpäivää, niin kroppani on jotenkin sen muovaaman näköinen millainen? Onko jokin puoli elämästä, mikä saa kropasta kivan näköisen noin elämäntapana, ihan yleensäkin vai nyt vain, esim. kohentaa ryhtiä luonnostaan, tekee hyväntuulisemmaksi, kylläisemmäksi, saa elämän soimaan ja tuo sosiaalista hyvää mieltä, yms? Se varmaankin hoikentaisi. Jne.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Älä käytä aina vain yhtä ruokakauppaa

Kullakin ruokakaupalla on omantyyppisensä tarjonta. Se on vähän kuin aina tietyn paikan tai perheen ruokia söisi: aina tietynlaista. Siksi jos pitkään käyttää samaa ruokakauppaa ja syö lähinnä sen ruokia, niin voi tulla jonkin ruoka-aineen tai ruoka-aineryhmän vaje ja jotakin likkaa, ja siitä jotenkin epämääräinen huono tai hankala olo, kuin olisi tukossa ja ruoka-asiat jotenkin pielessä, kuin ei olisi osannut arvioida oikein ravintoaineiden tarvettaan. Siksi on hyvä välillä käydä toisessa ruokakaupassa tai useammassakin erilaisessa, mieluummin vaikka eri ketjun kaupassa, niin tarjoavat erityyppisiä ruoka-aineita perusruuissaan, jotenkin erityyppisille henkilöille ja kenties satsaavats iihen, etteivät tee toisen ketjun kauppojen virheitä.

a     yksi kauppa
a --------------------- b    jo kaksi kauppaa tuo laajemman vaihtoehtojen kirjon siitä, miten syödä, mitä ruoka-aineita painottaa mitenkin paljon, vai onko elämäntapatyylejä ravinnon vaikutuksen osalta.
a -------------------- b
----------------
---------
----
c     kolme tai useampia kauppoja tuo vielä enemmän joutonvaraa kunkinhetkisten ruokamielitekojen mukaan ja niin ravinnontarpeen arviointi menee luonnostaa oikein.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hiiriä vai villihamstereita

Minulla li lapsena kultahamsteri, josta pidin kovasti. Johtuneeko tuosta vai mistä, mutta minusta ei ole koskaan tuntunut, että luonani asuisi hiiriä, vaan jos olen joskus pohtinut, että asuukohan joku pikkujyrsijä kodissani niin se on ollut villihamsterin näköinen ja oloinen mielikuva. Mutta moni tuntuu aina joskus miettivän, kun käydään jossakin, että onkohan täällä hiiriä tai että kodeissa ylipäätään olisi hiiriä tai että oletko unoihtanut hiiret kokonaan, niitä on kaupungissakin. Voiko olla, että hiiri palelee eikä osaa varastoida ruokaa ja niin se on nälissään, kylmissään ja apea, kun taas villihamsteri osaa varastoida ruokaa ja niin siihen ei koskaan iske aivan kamala nälkä vaan se on aina hyvin huolehtinut ruoka-asiat etukäteen. Useimmat ovat ruokakeskeisempiä kuin minä, kai nälissään ja siksi, etteivät seuraa ruokaympyrää sekä mielitekoja kuuntele ja kenties ovat tarkkoja että ruokaa vasta ruoka-aikana. Voiko tuo ero olla hamsterin ja hiiren ero? Karanneita lemmikkihamstereita luulisi olevan villihamstereina kodeissa...